Se joka sanoi, että valokuvakirjojen tekeminen on helppoa ja nopeaa, ei ottanut huomioon sitä että kun tällaiset perfektionisti-pilkunviilaajat pääsee asialle, se ei ole helppoa eikä ainakaan nopeaa! Laren kanssa istuttiin eilen reilut kymmenen tuntia meidän keittiön pöydän ääressä viilaamassa pilkkua. Ja sivun asettelua. Ja onko se kuva nyt hyvä vai pitäiskö laittaa tuo? Entäs kun meiltä loppuu sivut kesken? No otetaan lisää. No entäs kun tuosta välistä jäi jotain pois? No siirretään tuota. Entäs kun tuo ei nyt näytä yhtään hyvältä? Ja sitä rataa.
Onneksi tein aamulla perunarieskoja, niillä pärjättiin aika pitkälle päivään. Ja tuli todistettua myös se, että niin kamalalta kuin ajatus tuntuukin, ei perunamuussijauheesta tehdyt rieskat ole yhtään hullumman makuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti