lauantai 29. syyskuuta 2012

Tunnelmia menneistä kämpistä, osa 1/2

Siskon kämppä -postauksesta tuli mieleen, että onhan mulla jossain kovalevyn syövereissä kuvia myös meidän aiemmista kämpistä joissa Laren kanssa majailtiin. Niitä oli ihan kiva katsella läpi ja muistella, mitä kaikkea noiden seinien sisällä asustellessa ehti tapahtua. 

Meidän ensimmäinen asumus oli pienehkö kerrostalokaksio, jossa oli onnettoman rumat tapetit ja hassu reikä seinässä keittiön (tai oikeastaan keittokomeron) ja olohuoneen välillä. Se yritti kai olla vähän niin kuin baaritiski ja avartaa keittiötä, mutta lähinnä se oli vähän häiritsevä, kun minä olin se joka joutui nukkumaan olohuoneessa ja Lare oli se, joka kuitenkin aina lähti aamulla ensin ja rymisteli keittiössä. 

Nämä kuvat on otettu juuri ennen muuttopakkausprojektin aloittamista, eli luonnollisesti iltapimeällä ja huonossa valossa. Jostain syystä vasta silloin aina muistaa, että kuvia pitäisi ottaa, kun on muuttamassa majaa.


Makkarin ja vessan ovet eteisessä.


Näkymä eteisestä keittiön ovelle. Seiniä peittää mm. miun Postcrossing-harrastuksen tulokset. 


Keittokomero koko ruhtinaallisessa leveydessään. Ikkunalauta on jees!

Kuten kuvista näkyy, tämän kämpän ominaispiirre oli postikorteilla ja muulla sälällä peitetyt seinä- ja kaappipinnat. Lähinnä niillä yritettiin peittää sitä tosiseikkaa, että tuon asumuksen pinnat oli aika ankeat. 


Tämä kirjahylly on seurannut mukana miun lukiovuosista lähtien ja mie tykkään siitä vaan jatkuvasti enemmän. Tämän kuvan ottamisen jälkeen sekä elokuva- että cd-kokoelmat on kasvaneet sen verran, että ne vaati lisäosien ostamista. 


Vähän pimeä kuva, mutta siinä näkyy myös muutama edelleen matkassa mukana kulkeva asia: kaktus, ystävältä saatu kuollut bonsai-puu ja kaislakori johon on tungettu ompelutarvikkeet ja muu sälä.


Tästä kuvasta näkyy tuo hassu aukko seinässä ja miun raivokkaan oranssi päiväpeitto, joka piristi ihmeesti talven pimeydessä. (Ja tyylikkäästi sanomalehti kuvassa etualalla.)


Vessassa miun lempijuttu oli tämä vanha kaappi, jossa roikkui kaunis käsinkirjottu pyyhkeenpeitto.


Tätä kämppää ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa erityisemmin sisustetuksi, sinne oli lähinnä koottu sukulaisilta ilmaiseksi saatuja tai ennestään omistettuja kalusteita ja kampetta muodostamaan edes jokseenkin kodikas majapaikka kahdelle opiskelijalle. Tästä suunta on ollut lähinnä ylöspäin! 

7 kommenttia:

  1. Tuolla tuli luuhattua NIIIN paljon. Eli paljun hyvei muistoi kyseisestä asunnosta!

    VastaaPoista
  2. Niin on! Ja siun tapauksessa siitä se ajatus sitten lähti. :D

    VastaaPoista
  3. No nyt näyttää tutulta! Tappajavessanpönttö tais olla myös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten olikin! Mie olin ite jo kokonaan unohtanu sen. :D Ehkä olin jotenkin sulkenut sen pois muististani heti kun pääsin siitä eroon.

      Poista
    2. Mitenkä minulla jäi se pönttö päällimmäiseks muistikuvaks :D Tiina varmaan niin elävästi kertoi krapulakauhuista. Monesti mieli kyllä tosiaan toimii niin, että sulkee traumaattiset asiat pois, sinulle on varmaan käyny niin :D

      Poista
  4. Tuo kirjahylly on niin hieno! Yritin saada mieheni ostamaan meille samanlaisen, ei suostunu, liian retro kuulemma. Löysin sun blogisi sattumalta ja taidanpa jatkossakin eksyä tänne. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vain olekin! On se sääli kun ei nuo miehekkeet ymmärrä hyvän päälle. Eihän koskaan voi olla "liian retro". :D Mutta kiva jos tykkäät, tervetuloa lukemaan! :)

      Poista