Hitti vai huti? | Hit or miss?

Syntymäpäivän kunniaksi selailin vuoden takaisia blogipostauksia ja tulipas mieleen, että monet kerran täällä vilahtaneet jutut ovat kadonneet jälkeä jättämättä. Toisin sanoen kirppislöydöt ja muut jutut on esitelty kerran, mutta niiden kohtalosta ei ole tullut kerrottua sen jälkeen mitään. Ajattelin palata niihin hitti vai huti -tyyppisesti, eli oliko hankinta onnistunut vai menikö metsään ja pahemman kerran. Tämä tekee hyvää jo ihan omia kulutustottumuksiakin ajatellen, näkeepähän että missä asioissa on useimmin menty metsään.

Syyskuun alussa vuosi sitten kirjoitin kahdesta vaatekappaleesta otsikolla Ostopäätösten lyhyt Ei Näin. Vihreä välikausitakki kirppikseltä ja Vero Modan söpö mekko alennusrekistä saivat molemmat jo silloin tylyn tuomion: olisi kannattanut jättää ostamatta. Mitä niille kuuluu nyt? Onko mieli muuttunut?

Ei ole. Takki lähti toukokuun Siivouspäivän yhteydessä uudelle omistajalle, ja mekko odottaa edelleen varaston kirppispinossa. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä torikirppikselle katsomaan, josko tuota pinoa saisi vajutettua. Opinko tästä mitään? No, väärän kokoisia tai totaalisen käyttämättä jääneitä vaatekappaleita en tuon jälkeen ole ostanut.

Myöhemmin syyskuussa esittelin kirppislöytöjä otsikolla Puutavaraa ja kirppislöytöjä. Kuinka kävi rumalle mutta kivalle avainkaapille? 

Se osoittautui käytössä niin epäkäytännölliseksi, että sekin on nyt sitten siellä kirppiskasassa. Tilalle ostin pienen ja yksinkertaisen naulakon, johon avainten tökkääminen on merkittävästi helpompaa. Joten fail. Mutta joidenkin asioiden toimivuutta ei välttämättä voi tietää ennen kuin arkipäiväisessä käytössä.

Samalta reissulta ostetusta muhkeasta kaulahuivista puolestaan tuli hitti. Se oli käytössä lähes koko talven ja keväällä pääsi jopa mukaan Englantiin: 

Tuon trenssin ostin Japanista second handina.  Toveri käytännössä myi sen minulle, kun kertoi nähneensä sen jollain kirppiksellä ja että se on hieno ja ihan miun kokoa ja sittenhän sitä piti lähteä katsomaan ja sovittamaan ja niinhän siinä kävi että se matkusti mukana Suomeen. Kannatti.

Siskon ostamalta kitsch-tarjottimelta puolestaan tarjoiltiin muun muassa alkumaljat minun valmistujaisissa.

Jostain syystä se sointui hassun kivasti haaleanpunaisen raparperijuoman kanssa yhteen. 

Ja samassa postauksessa jossa kaikki nämä oli esitelty, mainitsin ostaneeni myös Woody Allen -dvd-boksin. Siltä on tullut katsottua tasan yksi leffa (Cassandra's Dream), loput on jääneet syystä tai toisesta katsomatta (esimerkiksi Match Point on tullut pariinkin kertaan telkkarista.) Nyt kun meille tuli Netflix, alan kallistua siihen suuntaan, ettei dvd-levyjen omistaminen ole kovinkaan tarpeellista. Jos on pakko hamstrata jotain, niin mieluiten sitten niitä kirjoja. 

Ettei postaus veny kilometrin pituiseksi, jääköön kirppisostosten puinti tällä kertaa tähän. Tökkikää tyktyk-nappia jos haluatte lisää näitä!

These are some of the things I have bought from flea markets or sales and introduced here in the blog last year. Now I wanted to take a look back and tell you whether these purchases have been hits or misses. Both the green jacket and the black dress were a miss. The jacket I sold away in Cleaning Day and the dress is waiting to go to flea market. The ugly in a cool way key closet was really unpractical in use, so it was also a miss. It's also waiting to be sold on a flea market. The thick woollen scarf was a hit, I really fell in love with it and also took it with me to our trip to England. My sister bought that really kitschy tray from flea market and it has seen a lot of use. Among other things, we served home made rhubarb drinks from it in my graduation party this summer.  

Paljon onnea, blogi! | Happy Birthday Blog!

Paljon onnea 1-vuotias I Think It's Going To Rain Today! Vuosi on mennyt nopeasti ja jutun juurta on riittänyt yli 200 postauksen verran. Enpä olisi uskonut. Nyt on oiva aika kertoa mikä on jee ja mikä on mööh ja mitä haluaisitte lisää ja mitä voisi olla vähemmän. Ja muiden järjestämiä arvontojakin kun on tullut teille jaettua, niin pitäisikö täälläkin järjestää ja mikä sitten olisi oiva ja blogin hengen mukainen palkinto?

Itse toivon seuraavalta vuodelta yhtä ahkeraa postaustahtia (ja sehän on ihan minusta kiinni), ehkä vähän lisää asukuvia, lisääntyvää lukijavirtaa ja sitä, että te entiset tutut pysytte matkassa mukana! (Sukulaisten ja kavereiden on vähän pakko, mutta mie tiiän että teitä on siellä sellaisiakin, joita ei kukaan ole pakottanut ;))

Kuvituksena toveri T:n tarjoilema kesän ensimmäinen mansikkakakku. / In the picture is the first strawberry cake of the summer. 

Happy first birthday, I Think It's Going To Rain Today! A year has passed so very quickly and I have had so many things to share with you that the amount of posts passes 200. It would be lovely to hear from you: which are your favorite things in this blog and is there too much of something? For the future I hope for even more readers and of course that you old friends stick with me. :) 

Kesän toiset häät | Second Wedding This Summer

Ennen tätä kesää olen elämässäni osallistunut kolmiin häihin. Nyt yksin tänä kesänä (itse asiassa tässä kuussa!) on hääjuhlia saman verran. Kertonee jotain oman ikäluokan elämänvaiheesta?

Tämän kesän toiset häät (ensimmäiset oli nämä) olivat Kotkassa, ja kutsu tuli ihan siitä hyvästä, että isäntä on sukua sulhaselle. Minä olin tietysti ihan innoissani kun pääsin siivestämään! Häät on kuitenkin sellainen kiva juhla johon osallistuu mielellään, vaikkei morsiuspari henkilökohtaisia tuttuja olisikaan. 

Kirppikseltä löytyi sopivan juhlava mekko sopivaan hintaan. Ja mikä häkellyttävintä, olkaimeton malli joka pysyi päällä! Sellaista ihmettä en ole ennen tavannut. Korut kaivoin omista ja äidin varastoista. Rannekoru on joululahja isännältä  ja sormus on äidin aikoinaan valmistujaislahjaksi saama. Olen ihastellut sitä monet kerrat äidin korulippaassa, mutta nyt uskalsin pyytää sitä lainaan. Ennen olen aina pelännyt, että se tippuu sormesta tai sille tapahtuu jotain muuta pahuutta. 

Kirkon lyijylasi-ikkunat oli häkellyttävän hienot. Vihkimisen jälkeen komea miesääni kajautti parvelta iki-ihanan Romanssin ja itkuhan siinä pääsi, ei auttanut. 

Häiden väriteema oli valkoista ja vihreää. Koristeiden, nimilappujen ja muiden juttujen eteen oli selvästi nähty vaivaa.

Morsiamella oli kaunis hopeanvärinen puku.

Vihreä-valkoinen teema jatkui myös hääkakussa, joka oli perinteestä poiketen juusto- eikä täytekakkua.

Ja lopuksi isännän kännykällä napattu nasukuva. Kaulakorusta ei tullut otettua lähikuvaa, mutta sekin on äidin varastoista lainattu ja tykkään sen rouheudesta kovasti. (En taida palauttaa sitä ihan vielä, hihii.) Neuletakki on iänkaikkisuuden vanha ja vähän jo silmäpaoillakin, mutta kun en ole onnistunut löytämään uutta pitkähihaista yläosaa joka kävisi kaiken kanssa niin kuin tämä. (Ja mikä hupaisinta, se on pelastettu kasasta toisten roskikseen tuomitsemia vaatteita!) Käsilaukku on kirppisostos ja kengiksi valitsin violetit avokkaat, että settiin tulisi edes vähän väriä. Hiukset oli vielä hotellilta lähtiessä kiharoilla, mutta ne kyllä oikenivat lahjakkaasti kostean (märän) sään vaikutuksesta. 

Kuvia tuli poikkeuksellisen vähän, koska omaa kameraa en halunnut raahata mukaan kun se ei sopinut pikkuriikkiseen käsilaukkuun. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat omia ja kännykkäkuvaa lukuunottamatta muut ovat isännän siskon kamerasta, kiitos niistä! 

Last weekend we participated in second wedding this summer (actually, this month). It was a big, beautiful wedding with green and white colour scheme. The bride wore a dress of silver colour. My own dress was found from flea market and the jewellery I borrowed from my mother. The first two pictures are from my own camera, but I didn't want to drag it along with me so the rest of the pictures are from my boyfriend's sister (thank you!) and the last one was taken with my bf's phone, thus the bad quality. I quite liked my outfit, even if I say so myself. And the best thing is, we still have one more wedding to attend to before the month is over! So much love this summer. ^^ 

Ihana Uni | Wonderful Uni

Asioilla on tapana osua kohdalleen kun jaksaa olla kärsivällinen. Jo kohta pari vuotta on ollut hakusessa jotakin suurehkoa ja näyttävää seinällepantavaa, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä ratkaisuja suuntaan enkä toiseen. 

Sitten tässä taannoin kävi hillitön mäihä ja voitin Mrs. Jonesin järjestämässä arvonnassa nettikauppa Kokoun valikoimista ihanan Uni-julisteen. Sillä on kokoa 70x100cm eli se on juurikin sitä suurehkoa ja näyttävää seinällepantavaa mitä olin etsiskellyt. Täytyy myöntää että jos olisin ollut ostamassa julistetta, olisin ehkä valinnut jotakin vähän toisen tyylistä (esim. tällaista), mutta onhan tämä nyt ihan tolkuttoman hieno! Hain sen tänään kehystämöstä ja komealtahan se olohuoneen tähän asti niin kovin valjulla seinällä näyttää. (Vie vähän myös huomiota rumilta tapeteilta. ;D)

Kiitos vielä Mrs. Jones ja Kokou!

I won this beautiful art poster in a blog giveaway arranged by Mrs. Jones in collaboration with web shop Kokou. The poster is named "Uni" which means 'dream'. I had it framed and it looks absolutely beautiful on our livingroom wall. (And it draws attention away from our ugly wallpapers. ;D)

Kohti luonnollisempaa: Santen puuteri ja meikkivoide | Natural life: Sante stone powder and make-up cream

Olen lykännyt ja lykännyt luonnonkosmetiikkameikkivoiteen ja -puuterin hankkimista jo pitkän aikaa, koska ne ovat sellaisia tuotteita joiden hankkiminen netistä ilman etukäteen testaamista on melkoista arpapeliä. Jostain syystä olin kokonaan missannut sen tiedon, että joensuulaisessa kauneushoitola Eco Beautyssa on tarjolla laaja valikoima luonnonkosmetiikkaa. Kun toveri sitten valaisi minua tästä seikasta, ei enää ollut mitään estettä puuterin ja meikkivoiteen hankkimiselle. 

Meikkipohjana olen käyttänyt kohta pari vuotta Lily Lolon mineraalipohjaa (luonnonkosmetiikkaa siis sekin), mutta kaipasin kuitenkin meikkivoidetta sen rinnalla käytettäväksi. Puuteri puolestaan on ollut tavallista kosmetiikkaa, mutta nyt kun sekin alkoi vedellä viimeisiään niin sain hyvän syyn ottaa härkää sarvista. Ei muuta kuin Eco Beautyyn ja myyjän pakeille.

Meikkivoiteen valintaa alustin lueskelemalla netistä arvioita ja kommentteja eri luonnonkosmetiikkavoiteista. Vahvimmat vaihtoehdot olivat Laveran, Dr. Hauschkan ja Santen meikkivoiteet ja päädyin omia tarpeitani ja hyviä arvosteluja seuraten valitsemaan viimeksi mainitun. Se on myös hinta-laatusuhteeltaan ihan järkevissä mittasuhteissa, 30 ml:n pumppupullo maksoi 17,40, eli samoissa hintaluokissa liikuskellaan kuin normikosmetiikassakin. Puuteriksi valitsin loogisesti Santen puristepuuterin, joka on samanhintainen kuin meikkivoidekin. 

Yhden päivän testauksen perusteella Santen meikkivoide on miellyttävän tuntuinen iholla ja on kestänyt menossa mukana karkailematta naamalta. Voide ei ole kovinkaan peittävää, yksi ohuehko kerros vastaa suunnilleen kevyttä mineraalipohjaa eli täysin tasaisen virheetöntä nassua sillä ei saa. Useamman kerroksen levittäminen päällekkäin osoittautui myös haastavaksi: ensimmäinen kerros lähtee rullautumaan alta, kun päälle yrittää levittää uutta. Jos haluaa peittävämpää jälkeä, pitää siis yrittää saada heti ensimmäisestä kerroksesta riittävän paksu. Voiteen tuoksu on makeahko, mutta se ei onneksi jää naaman ympärille leijumaan koko päiväksi. 

Puuteri on samoin vain kevyesti peittävä, mutta pysyy kasvoilla hyvin (lisäsin sitä vain kerran päivän aikana). Tuoksu on yhtä makea kuin voiteessakin, ja tästä olikin myyjän kanssa puhetta että tuoksunsa takia Santen tuotteet eivät välttämättä sovi kaikille. 

Ainoat valittamisen aiheet tulevat oikeastaan lähinnä teknisistä seikoista, ei niinkään puuterin itsensä toiminnasta: rasia on melko kookas ja painava suhteessa muihin joita olen käyttänyt (esim. Lumene ja Oriflame), joten sen roudaaminen vaikkapa pienessä iltalaukussa ei suuremmin houkuttele. Toisekseen rasian mukana ei tule omaa puuterivippaa, vaan se täytyy hankkia erikseen (jos ei sellaista jo omista). 

Ainakin tässä vaiheessa olen tyytyväinen hankintoihini, enkä ollenkaan kaipaa perinteistä meikkivoidetta! Eco Beautysta ja muista Joensuun luonnonkosmetiikka-apajista kertoilen myöhemmin vielä lisää, stay tuned.

Hankimani tuotteet olivat

Sante Soft Cream Foundation No. 01 

Sante Compact Powder No. 01 ja

Sante Goji Power Body Lotion (jota en ole vielä testannut)

I finally purchased my very first natural cosmetic make-up cream and stone powder. Both were by German brand Sante and after one day of testing I am very pleased. They leave a light, fresh feeling on my face and stay put the whole day. I only needed to add powder once, so that's not too bad. The fragrance is rather sweet, but luckily it doesn't linger. I really don't miss the "traditional" make-up base at all! 

Puutarhavalot | Garden Lights

Ostin jo toukokuussa torikirppikseltä pallovalot takapihaa varten.

Tällä viikolla sain lopulta ripustettua ne, kun sattui sopivasti lämmin ja sopivasti hämärtyvä elokuinen ilta 

joka muistutti niiden olemassaolosta.

 Hii, nyt mullakin on hipsterivalot takapihalla!

 ...Olis vaan vielä lisää lämpimiä ja hämäriä iltoja, että vois istua ulkona niistä nauttimassa. Pöh vesisateelle. 

I bought these garden lights from flea market already in May. This week, finally, there was a warm but darkening evening that reminded me of their existence. Now I finally have my own hipster lights in the backyard! ...I just hope there would be at least couple more of those warm, dark nights so that I could sit outside and enjoy my pretty lights. Damn rain. 

Pukeutumisesta ja pukeutumattomuudesta | About dressing up

Vasemmalla: mekko ja käsilaukku kirppikseltä, kengät Joen kenkä.
Oikealla: Takki, laukku ja kengät kirppikseltä, mekko Vero Modan alerekistä ja sukkahousut H&M.

Gradun tekemisessä ja sen jälkeisessä valmistuneisuuden tilassa, samoin kuin pariutumiseen liittyvässä kotijumittamisessa on yksi vika: ei ole enää mitään syytä pukeutua. 

Siis kyllähän minä päivittäin kiskon jalkaan ne samat graduntekohousut ja t-paidan (vaikka gradu onkin jätetty jo useampi kuukausi sitten), mutta nyt puhutaan pukeutumisesta siinä mielessä, että nähdään vähän vaivaa ulkomuotonsa eteen. 

Ennen yliopistolla käynnit ja kavereiden kanssa kaupungilla sinkkuna pyöriminen antoivat syyn ja motivaation katsoa vähän tarkemmin mitä päälleen pukee, ja se oli minusta kivaa. Oli hauskaa kokeilla erilaisia juttuja, välillä vähän övereitäkin. Surullinen fakta on, että kun parisuhde on löytynyt ja enimmän osan aikaansa viettää kotona, ei ne harvat kaupungillapyörähdykset enää jaksa motivoida pukeutumaan mitenkään erityisesti. Farkut ja t-paita yleensä riittävät. 

Vasemmalla: Mekko Seppälä, neuletakki second hand, ballerinat CityMarket, teepannukaulakoru Hey Chickadee!
Oikealla: Neuletakki H&M, t-paita ja käsilaukku kirppikseltä, hame UniQlo, helmet äidin jemmoista.

Tänään ennen kaupungille lähtöä jaksoin jopa pukeutua mekkoon ja sovitella sen kaveriksi uuden yhdistelmän, jota en ollut ennen käyttänyt. Se oli kivaa, mutta tuntui loppupeleissä aika turhalta, kun kaupungilla viivyttiin ehkä tunti-puolitoista. Tälläytyminen vaatii nykyään sen, että tiedossa on vähintäänkin puoli päivää ihmisten ilmoilla liikkumista. 

Onneksi syksy tuo tullessaan tovereiden synttäreitä sun muita kekkereitä (ainahan niitä ilmaantuu), joille voi sitten taas pukeutua vähän jännemmin.

Kuvituksena parin vuoden takaisia nasukuvia vanhasta tumblerista. | Photos are daily outfits from my old Tumblog. 

Edit: Tiedättekö muuten sen tunteen, kun kuvittelee näyttävänsä tosi kivalta ja on hyvä mieli omista vaatteistaan, ja sitten katsoo myöhemmin valokuvia ja tulee semmonen eisssssss tuoltako mie näytinkin?! Sellainen tunne tuli tänään. Että se siitä pukeutumisesta.

The downside of being graduated and in a relationship is that I rarely leave home. That means wearing sweatpants and t-shirts day after day. And when I bother myself by leaving the house, I usually wind up wearing jeans and a t-shirt just because it's easy. I used to be the kind of girl who enjoyed trying on different kinds of things and new looks, but that was because going to campus and being a single gave me motivation to do so. Now I have no reason whatsoever to dress up nicely and it's a shame. It's a good thing that autumn brings many birthday parties and other small gatherings with friends so I have a reason to wear nice clothes again.