| Kevät joen varressa

Käytiin tänään maalla porukoiden luona. Ruuan ja kahvin välissä käytiin lainakoiran kanssa vähän kävelemässä ja haistelemassa kevään tuoksuja joen tuntumassa. Pienen happihyppelyn jälkeen oli parhautta istua kahvipöytään, johon äiti oli kattanut köyhiä ritareita.

| Luettuja: Tropic of Cancer

Henry Miller - Tropic of Cancer (Kravun kääntöpiiri, 1934)

Henry Millerin Kravun kääntöpiiri oli pitkään kiellettyjen kirjojen listalla Briteissä ja Yhdysvalloissa sen melko sievistelemättömän kielenkäytön ja avoimen seksuaalisuuden vuoksi. Se julkaistiin alun perin jo 1934, mutta oli pannassa ainakin Yhdysvalloissa 1960-luvulle saakka. Millerin rönsyilevät lauseet ja karhea todellisuuskuva tuovat lukiessa mieleen Charles Bukowskin ja Jack Kerouacin, mutta oikeastaanhan se menee toisin päin: Bukowskista ja Kerouacista tulee mieleen Miller, joka oli noiden nuoremman polven kirjailijoiden esikuva ja tiennäyttäjä.

Tropic of Cancer sijoittuu 1900-luvun alun Pariisiin, eikä teoksessa ole varsinaista juonta. Se rönsyilee juurettomasti sinne tänne kuten tarinan päähenkilökin, mutta siitä huolimatta kirja on kiehtovaa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Tästä suurin ansio kuulunee juuri Millerin pitkille ja kiehtoville lauseille, jotka eivät jätä tekstiin sellaista aukkoa, jonka kohdalla tuntuisi luontevalta lopettaa lukeminen ja laskea kirja käsistään. Tropic of Cancer on niitä kirjoja, jotka tulee lukea alkuperäiskielellä (ja ääneen, jos mahdollista, se tuo tekstiin vielä aivan uuden ulottuvuuden!).

Tykkäsin. 4/5

| Järvivettä ja vehnästä

Tämä viikonloppu on ollut vähän sellaista latailumeininkiä. Ei olla tehty mitään ihmeellistä tai hirveää aktiivisuutta vaativaa, lähinnä köllötelty sohvalla ja syöty. Eilen isäntä ehdotti, josko haettaisiin Heinosen leipomolta pullaa päiväkahville. Jäätiin sitten sinne kahvittelemaan ja mie söin lopultakin berliininmunkin! Mulla on ollut viime aikoina joku ihme hinku saada berliininmunkkia, mutta koskaan niitä ei ole lähikaupassa. Nyt sellainen sitten osui kohdalle ja kuten odottaa saattaa, ei se nyt ihan vastannut odotuksia. Tiedättehän te, kun jotain tekee sikana mieli eikä se sitten loppupeleissä olekaan niin ihmeellistä. Toisaalta Heinosen leipomon uusi kahvila sai meiltä hyväksynnän, kiva paikka.

Kotiin koukattiin sataman kautta. Käytiin tarkastamassa jäätilanne ja todettiin että kah pentele, avointa vettä. Illalla tehtiin pitsaa siskon vinkkaamalla ohjeella, suosittelen lämpimästi: The Londoner: Proper Pizzas

Tänään käytiin taas Surakan baarin brunssilla, tällä kertaa oli seurana ihan liian harvoin nähtyjä tovereita pohjoisesta. (Mie välttelen ihmisten kuvaamista niin lahjakkaasti, että nää miun kuvat on useimmiten tosi tylsiä. Pitäisi opetella saamaan edes ihmisten kädet mukaan kuviin, että olisi vähän mielenkiintoisempaa. Siinäpä työnsarkaa.)

Illalla vielä siskon kanssa leffaan katsomaan Miyazakin Tuuli nousee, sittenpä ois taas yksi viikonloppu paketissa.

(Mutta mikä ihmeen kirous siinä on, että viikot paistaa aurinko aina niin samperin kauniisti mutta heti kun tulee viikonloppu, aurinko menee pilveen ja alkaa sataa pieniä mummoja? Tämä on vääryyttä, sanon.)

| Mustavalkoista

Viime vuodet olen pukeutunut suhteellisen värikkäästi, eikä kaapissani ole ollut kovinkaan montaa mustaa tai mustavalkoista vaatekappaletta. Tämän talven aikana olen kuitenkin huomannut taantuneeni takaisin yläaste- ja lukioikäisen Hannan tapoihin: eniten käyttämäni vaatekappaleet ovat mustia ja harmaita. Eivätkä vaatekaapin uudetkaan tulokkaat suoranaisesti häikäise silmiä kirjavuudellaan, torstaiselta kirppisreissulta löytyivät paitsi nämä mustavalkoiset kaverit, myös kaksi mustaa tunikaa ja musta villapaita. Niin ja nippu mustia sukkia henkalta (eikö sukat edes voisi olla värikkäitä? Nähtävästi ei.) ja mustat kotihousut.

Huomasin, että sama värittömyys toistuu myös täällä blogin puolella. Se johtuu aika suurelta osin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen edelleen valtavan ihastunut tuohon meidän harmaaseen sohvapöytään ja kaikki pienet jutut tulee kuvattua aina sen päällä. (Katso vaikka tämä, tämä, tämä tai tämä postaus, näitähän riittää.) Toisaalta se on myös tämä kevään hassu valo, joka varsinkin pilvisinä päivinä tekee kuvista hyvin harmaita.

Tämä värien puute ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin heijastele harmaita tai alakuloisia mielialoja, hyvin mulla pyyhkii! Harjoittelussa on kivaa ja on ihanaa kun kevät tuli varhain. Kyllä ne väritkin palaavat taas jossain vaiheessa kuvioihin, nyt vain näköjään on tällainen vaihe.

PS. Suosittelen lämmöllä piipahtamaan kirppisreissuilla aina myös Karjalan Avun kirppiksellä, joka on Teollisuuskadulla siinä Valintakirppiksen kyljessä kiinni. Sinne tulee ilmeisesti aina toisinaan Bestseller-ryhmän (eli Vero Moda, Vila, Only jne) poistoeriä, joten sieltä on mahdollista löytää ihan uusia vaatteita kirppishinnalla. Nuo kuvien mekko ja villapaita löytyivät sieltä, mekossakin oli useampaa kokoa tarjolla. Ei huono hei.

| Astiarakkautta

On se kuulkaas niin, että elämä on jotenkin paljon kivempaa, kun ihan tavallisina arkipäivinäkin syö ruokansa (tai juo iltateensä) kauniista astioista. Tämä on yksi niitä viisauksia, jotka olen Kaikki mitä rakastin -Eevalta oppinut. (Siinä on nuoresta iästään huolimatta viisas nainen.) Ei kauniita ja hyviä asioita pidä säästellä juhlatilaisuuksiin, niistä pitää ottaa ilo irti sen kaikkein tylsimmän ja tavallisimman arjen keskellä. Jos ei joka päivä, niin aina toisinaan.

Toisin sanoen Tampereen Tigerista heräteostoksena hankitut kantikkaat lautaset ovat meillä nykyään melko tiuhassa käytössä. Tykästyin kantikkaan lautasen ja lasisen teekupin yhdistelmään niin paljon, että harmittaa kun aamupuuroa ei voi syödä näistä astioista. Pitäisi löytää jostain puurolautanen jolta syöminen olisi silkkaa juhlaa, ehkä se tekisi aamuista vähän kivempia.

PS. Tigerista ostettu teelajitelmakin on nyt testattu, suosikki oli persikalla maustettu valkoinen tee. Sikahyvää! Ja halvasta hinnastaan huolimatta yllättävän laadukasta, isolehtistä teetä eikä mitään laarin pohjalta lakaistua teenlehtipölyä. Voisikin seuraavalla reissulla ostaa tuota persikkaista ihan isomman purkin...

| Ekohuulirasvoista

Huulirasvahan on vähän semmoista, että sanotaan ettei sitä pitäisi käyttää liikaa tai muuten huulten iho tulee siitä riippuvaiseksi. Tiedä hänestä miten lie asian laita todellisuudessa, mutta kuivaihoisena kärsin myös tosi pahasti rohtuvista ja halkeilevista huulista ja kannankin sen takia jatkuvasti huulirasvaa mukana. Jos tilanne pääsee tosi pahaksi, silloin sudin yleensä iltaisin huuliin paksun kerroksen Skin Foodia.

Luonnonkosmetiikan huulirasvoista olen kokeillut nyt neljää merkkiä: Laveraa, Santea, Flow Kosmetiikkaa (joka puuttuu kuvista koska hukkasin sen) ja viimeisimpänä Dizao Organicsia. Muut olen ostanut omalla rahalla, viimeksi mainitun sain blogin kautta*.

Laveran ja Santen huulirasvat ovat perusolemukseltaan sellaisia paksun ja rasvaisen tuntuisia. Laveran pääraaka-aineita ovat oliiviöljy ja mehiläisvaha, Santen puolestaan risiiniöljy ja kandelillavaha. Huulille levittäminen vaatii vähän raskaampaa otetta ja huuliin jää pitkäksi aikaa melko tahmea tuntu (varsinkin Santesta). Laveran huulirasva ei maistu eikä haise oikeastaan miltään, Santen pitäisi olla vaniljainen mutta ei sitä kyllä juuri erota. Näistä kahdesta pidän Laverasta enemmän, Sante on vähän liian paksua settiä.

Kotimaisen Flow Kosmetiikan huulirasvoista kokeilin Laventeli-piparminttua ja tykkäsin siitä kovasti. Siinä oli sellainen aavistuksen blistexmäinen jälkikihelmöinti ja se oikeasti jätti huuliin kosteutetun tunnun. Flow ja Dizao Organics ovat keskenään samantyyppisiä, vähän kevyemmän tuntuisia huulirasvoja kuin ensin mainitut Sante ja Lavera. Ne levittyvät helpommin eivätkä jätä sellaista vahaisen nihkeää kerrosta huuliin. Flow'n rasvan pohjana on mehiläisvaha, Dizaon pääraaka-aine on risiiniöljy.

Jos näistä neljästä pitäisi valita, ottaisin Dizaon tai Flow'n huulirasvan. Toistaiseksi kuitenkin kuskaan jokaisessa laukussa eri rasvaa.

Laveraa ja Santea saa ihan Prismoista, hinta on muistaakseni jotain 3-4euron paikkeilla. Flow'n huulirasvan ostin Lifesta n.5,90e ja Dizao Organicsia saa ainakin Silkwaylta. Kyseessä on ymmärtääkseni Suomessa suhteellisen uusi luonnonkosmetiikkamerkki. Ihan jees, että luonnonkosmetiikkatarjonta ja valikoima kasvaa täälläkin koko ajan.

*Tuote saatu Silkwaylta

| Hippipaita

Kävin taannoin tätini luona ja kaappeja kirppistä varten kaivellessa löytyi myös tämä vanha hippipusero. Se on tiettävästi ollut myös äitini käytössä joskus. Sitähän ei tietenkään kirppikselle laitettu, vaan toin sen omaan kaappiini kesää odottamaan.

Täytyy sanoa, että nyt vähän harmittaa että leikkasin tukkani. Tämä paita jos mikä vaatisi pitkistä hiuksista laaditun lettikampauksen tai muun söpön runotyttövirityksen.