Kotona | Back Home

Tulin takaisin kotiin sunnuntaina. Koko päivä meni jotenkin ihmetellessä ja pyöriessä, ei oikein tiennyt että miten päin olisi. Käytiin isännän kanssa kiinalaista jota olin himoinnut koko viikon ja ajeltiin kotiin maisemareittiä. Oli kivvaa. 

Melkein kolmen viikon Reinokomennuksen  jälkeen oli kiva saada edustuskengät jalkaan.

Eilen kävin kahvittelemassa toverin kanssa ja lainaamassa yliopiston kirjastosta tenttikirjoja. Kummallista kyllä, törmäsin yliopistolla kolme kertaa sellaisiin tuttuihin, joiden kanssa piti jäädä hetkeksi rupattelemaan. Normaalisti mie en koskaan tapaa missään ketään jos ei ole erikseen sovittu. Kaupungilla tuntuu joskus siltä, että en mie tunne ketään kun koskaan ei tuu tuttuja vastaan vaikka on pieni kaupunki.

Tänään on ollut tehopäivä. Siivosin keittiön, imuroin, lastasin tiskikoneen, pesin pyykkiä, lannoitin basilikan taimet jotka isäntä on menestyksekkäästi pitänyt hengissä, tyhjensin äyräitään myöten pursuilevan keräyspaperilootan, peruin yhden lehtitilauksen, varasin ajan hierontaan (tulee kyllä tarpeeseen, voi jumitus) ja kirjoitin kolumnin Olavi Paavolaisen kirjeistä. 

Tuo lehtitilauksen peruminen on saavutus sinänsä, mie vihaan kaikenlaisiin palvelunumeroihin soittamista. 

Nyt alkaa lopultakin tuntua siltä, että on taas ajan tasalla siitä missä oon ja miten päin. Ehkä miun aivot vaatii aina tietyn määrän siivoamista ennen kuin mie pystyn aloittamaan mitään muuta. 

(Olisin päivittänyt jo sunnuntaina tai eilen, mutta kun tuntui että ei ollut oikein mitään järkevää kuvitusta. Oon ollut tosi laiska ja huono bloggari enkä eilen kahvilla käydessäkään muistanut ottaa yhtään kuvaa, joten lopputuloksena on tosi hämmentävä kokoelma randomeja otoksia tekstin höysteeksi.)

I came home from country on Sunday. We went to pick up some chinese with my bf because I had been craving for it the whole week. It's been a rather confused couple of days, I have tried to orient myself on the idea of being back home but I think that all I really needed was a proper clean-up. That's what I did today - among some other tasks that had been waiting in line - and now I finally feel that I know where I am and what I'm doing. 

Terveisiä maalta, osa 5 | Hi from the Country, part 5

Hips! Eilen lähetin gradun ensimmäisen raakaversion professorille luettavaksi. Sen kunniaksi päätin antaa itselleni muutaman vapaapäivän, ensi viikolla jatkuu taas ankara editointi. Hurjistuin jopa niin paljon, että otin käteeni romaanin - vain nukahtaakseni kahden tai kolmen sivun jälkeen. Tyypillistä. 

Tossulin kanssa käytiin taas tuttuun tapaan postireissulla. Sää on ollut viime aikoina suorastaan tyrmäävän kaunis, onneksi oli hätävara-arskat täällä jemmassa niin ei ole verkkokalvot vielä pudonneet päästä.

Niin kuin jo aikaisemmin totesin, talon ylläpito ja kirjoittaminen on vieneet niin paljon aikaa ja energiaa ettei mitään hirveitä askarteluprojekteja ole jaksanut edes ajatella. Yksi homma on kuitenkin riittävän yksinkertaista että sitä voi tehdä illalla kun väsyneenä lojuu sohvalla tuijottamassa telkkaria ja skypettämässä isännän kanssa: olen leikellyt vanhoja t-paitoja matonkuteiksi ja virkannut niistä ah-niin-rumia mutta kierolla tavalla kivoja koripussukoita vaatekaappiin. 

Kolmeen suurehkoon koriin on mennyt ainakin kuusi paitaa ja yhdet sukkahousut, jes! Melkein olen leikkausvimmoissani kaivanut omasta kaapistani sellaisia vaatteita joita vielä käytän. :P Mutta se on ihmeen tyydyttävä tunne, kun pääsee eroon jostain vanhasta paidanryötystä, joka lojuu nurkissa ihan vain siksi, kun se on niin ruma ettei sitä itse halua käyttää ja niin kulunut, ettei sitä viitsi kirppikselle tai hyväntekeväisyyteenkään laittaa. Nyt nekin rumaleet elää uutta kukoistustaan (jos sitä nyt siksi voi sanoa) sukkahousujen ja alusvaatteiden säilytyskoreina. (Ja onpas tuossa mustassa muuten aika paljon kissankarvoja. Mistä lie tulleet...)

Tänään kunnostauduin myös toisessa tavaranhävitystoimenpiteessä. Missiona oli tyhjentää lukioaikaiset muistiinpanokansiot ja ottaa niistä talteen kokeet, esseet ja muu säilyttämisen arvoinen paperi. Kuusi täpötäyttä mappia supistui kahdeksi, loput lähti paperinkeräykseen. Ja näin vapautui melkein metri hyllytilaa, hyvä mie. Sen tilan voikin sitten täyttää vaikka maalauspohjilla tai keskeneräisillä töillä. 

Soitin tänään myös pitkästä aikaa pianoa ihan pitemmän kaavan mukaan. Harmittaa kun tuli lopetettua ne pianotunnit ala-asteen jälkeen. Olisi kiva osata vähän enemmän ja paremmin. (Ei vieläkään ole liian myöhäistä, sanoisi joku. Mutta kun mie oon laiska, sehän tässä on ongelma. :P)

Että näin. Sunnuntaina kotiin, ihanaa. 

Yesterday I sent the first draft of my thesis to my professor for feedback. To celebrate that, I decided to give myself a couple of days off. While staying here I haven't done much diy- or upcycling-projects.  Only thing I' did was to crochet some (rather ugly) baskets from old t-shirts. Now they're in my closet and I have my stockings and underwear in them. Also I finally threw away my high school notes. They've been gathering dust for ages so I decided to keep only my exam papers and other stuff I've written and just throw the rest to cycling bin. Good for me! It always feels good to get rid of some stuff. I also played the piano today. 

Terveisiä maalta, osa 4 | Hi from the Country, part 4

Helou toverit, hengissä ollaan! Tänään tuli todistettua muun muassa se, että ihan aina kun meitsi yrittäis tulostaa jotakin oikeasti tarpeellista, tulostimesta loppuu muste. Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun niin kävi. Meinas keljuttaa.

Mutta että gradu on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa ikinä paperisessa muodossa (lopuksi-luku tosin puuttuu vielä) ja punakynän alla. Aamupäivällä olin ihan että tralalaa jee editointia. Nyt se on sitten että ei stana, editointia. On melko masentavaa huomata, että ensinnäkin suurin osa kirjoitetusta tekstistä on aika onnetonta räpellystä ja joukkoon mahtuu vain muutamia hyviä hetkiä ja toisekseen, että koko roska vaatii vielä aika hiton paljon työtä. Örh. 

Viikonlopun pidin ihan suosiolla vapaata koko roskasta (siitäkin huolimatta, että nyt olis sen itkupaniikkiraivokirjoitusnurkassaitkun vuoro). Isäntä tuli taas käymään ja pariskuntailtiin niin maan perusteellisesti että herkempää vois ällöttää. Mie väänsin liekeissä amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi kun oli joku muukin niitä syömässä kuin minä. En jaksanut lavastaa blogia varten mitään fiiniä aamupalakattausta, ihan on au naturel -tilanne palaneine pannareineen. 

(Tuo myrkynvihreä muovilautanen on muuten jotenkin tosi puhutteleva sulaneine reunoineen.)

Käytiin koiruuden kanssa kävelemässä ja kahtomassa ralliautoja. (Silleen sopivan kaukaa, ettei karvajalkaa alkanut ahistaa.)

Käytiin  myös lumikenkäilemässä. Karvatohveli halusi ehdottomasti mukaan, vaikka se joutui raukka rämpimään lähes umpihangessa. Yritin ehdottaa että mitäs jos jäisit pihaan, mutta ei kun mukaan piti päästä. 

Toisin sanoen oli ihan yltiötervehenkinen viikonloppu. Lupaan että tämä ei tule toistumaan. (Nyt kiireellä jostain sitä suklaata.)

Ja tänään oli taas kissa apuna kirjoitushommissa heti aamutuimaan.

Vielä tämä viikko on talonvahtihommia, sunnuntaina pääsee sit takas ihmisten ilmoille.


Today I printed my thesis for the first time. Now it's time for some serious editing! Past weekend my boyfriend came to visit me again and we were so damn cute and sporty that I promise it won't happen again anytime soon. We went for a walk with the dog, did some snowshoe walking and I made us some American-style pancakes for breakfast. This morning the cat was already there to help me with my thesis when I opened my laptop. 

Terveisiä maalta, osa 3 | Hi from the Country, part 3

Viime aikoina täällä maaseudun rauhassa on ollut havaittavissa erään aavistuksenomaisesti ressaantuneen graduntekijän napsahduksia. Niitä on aiheuttaneet muun muassa mielenosoituksellisesti sisään pissivät kissat (ihania tyyppejä), jäisen rehupaalin aiheuttama venähdyksenomainen tuntemus selkälihaksessa ja pieniä vihreitä miehiä haukkuva koira (onneksi se ei tee sitä usein). Ja minähän siis kuvittelin, että mulla on huushollinhoidollisten toimenpiteiden ja kirjoittamisen lisäksi aikaa puuhailla jos jonkinlaisia projekteja täällä ollessani. Voitte arvata kahdesti, että onko ollut aikaa. 

Deadline lähestyy ja sivuja ja asiaa puuttuu vielä valtavasti. Editoidakin pitäis keritä. Naps naps vaan. 

Mutta on täällä puuhattu muutakin kuin napsahdeltu.

Ainakin ihmetelty hirmuista urpiaisten määrää ruokintalaudalla. (Tässä kuvassa niitä ei edes ole kovin paljon.)

Juotu teetä keltaisesta mukista, joka minusta lapsena oli tosi ruma ja ankea mutta joka on nyt just hieno. 

Pukeuduttu äärimmäistä tyylitajua osoittaen. 

Kirjoitettu gradua kissan kanssa.

Ja koettu kipeästi kameran vajavaisuudet. Ei tallentunut tämänaamuinen koivujen upea kimallus...

...eikä onnistunut sisääntuotujen oksien viherryksen kuvaaminenkaan. Tai siis viherryshän tuosta kyllä erottuu, mutta tarkennuksesta ei sit tarvinnut unelmoidakaan.

Ei oo tehty makro- eikä kaukokuvaukseen tuo miun vehje. Just semmoiselta kivalta etäisyydeltä kun ottaa ne kuvansa (mielellään noin 1-3 metrin päästä) niin tulee just hyvä. Voi elämä, täähän on niin kuin eläis kertakäyttöfilmikameran kanssa (paitsi että jälki ei oo läheskään yhtä nostalgisen ja hauskan näköistä). Totesin, että pitäis jaksaa alkaa taas etsiskelemään miun tarpeisiin ja budjettiin sopivaa kameraa, kun lupasin sen itselleni sitten kunhan gradu on valmis. Vähän jos ottaisin varaslähtöä niin voisin ostaa sen ennen huhtikuista Englannin reissua. Hihi. 

Isäntä tulee onneks taas tänään ottamaan vastaan eläinten huomionosoitukset niin mie saan vähän huokaista. Ja tulee tehtyä taas kunnon ruokaa! Terveisin söin eilen puolukkapuuroa ja tänään kaurapuuroa, kun en muutakaan oo viitsinyt ruveta väsäämään. Maalaisidyllistä terve. 

I've been a bit stressed out lately. Staying on the countryside is not such an idyll, after all. (I should know, I lived here the first 15 years of my life.) But luckily I've had some nice moments, too, like drinking morning tea and watching redpolls from the kitchen window. I also felt most keenly the limitations of my current camera. It failed to capture the beautiful glistening on the birch trees this morning, as well as focusing on a small, green leaf on a branch I brought inside last week. I promised myself a new camera when I'm finished with my thesis, so I think it would be about time to start searching for the right one for my needs. It would be nice to have a good camera with me when I go to England in April. 

Terveisiä maalta, osa 2 | Hi from the Countryside, part 2

On koittanut se vaihe, jossa kissat ovat päässeet yli siitä närkästyttävästä seikasta, että porukat lähti ja jätti ne minun hoteisiin. Ensimmäiset kaksi päivää toinen nukkui mielenosoituksellisesti porukoiden vaatekaapissa eikä edes syönyt. 

Nyt kun ne on sopeutuneet ajatukseen, että minä olen tällä hetkellä ainoa kaksijalkainen talossa ja näin ollen se joka antaa ruokaa, niistä on tullut yltiösosiaalisia. Voinette kuvitella että kirjoittaminen onnistuu tosi hyvin.

Vähintään pari kertaa päivässä tilanne on tämä, kissan väri vain vaihtuu välillä. 

After sulking the first couple of days after my parents left, our cats have now come to terms with the  fact that I'm the only human in the house now. That means that I'm the one who feeds them, thus they have become overtly social. As you can imagine, it's a bit of a disturbance when there's always a cat sitting on my computer, only the colour of the cat changes. 

Terveisiä maalta, osa 1 | Hi from the Countryside, part 1

Nelisen päivää talonvahtikeikkaa on takana, noin neljätoista vielä edessä. Tähän aikaväliin on jo ehtinyt mahtua niin monenlaista sääilmiötä että en osaa edes arvailla miltä kahden viikon päästä näyttää. On satanut lunta, räntää ja pieniä mummoja, ollut kolme astetta lämmintä ja kaksikymmentäkolme astetta pakkasta, tuullut niin että tukka lähtee ja paistanut niin kirkkaasti että silmät putoaa päästä. Mutta en valita, vaihtelu virkistää!

Graduhommia on tullut tehtyä tunnollisesti. Voin kertoa että enää kirjat ei ole noin siisteissä pinoissa.

Karvatossun kanssa on käyty tekemässä postinhakureissuja. Tänään tehtiin vähän pitempi lenkki kun viikonlopun lehti pitää hakea kylältä asti, mutta koira ei ainakaan ollut pahoillaan. 

Kissakerä.

Keväisen sininen taivas. Teki mieli kuunnella Ultramariinia, koska kevät ja Ultramariini vaan kuuluvat yhteen.

Joka kerta pitää nauraa sille, miten hölmöltä tuo karvahousu näyttää juostessaan. 

Onhan täällä ihan kivannäköistä.

Tähän mennessä ei ole vielä ehtinyt tulla erityisen  mökkihöperöitynyt olo, kun torstaina lapsuudentoveri naapurista tuli käymään ja rupateltiin useampi tunti niitä näitä. Edellisestä kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika! Isäntä puolestaan tuli eilen, joten eipä tässä tarvitse ainakaan vielä yksinäisyydestä kärsiä. Ja kyllä nuo kissat ja koira pitää huolen siitä, että seuraa on silloinkin kun sitä ei välttämättä kaipaisi (eli syliin tungetaan just silloin kun yritän kirjoittaa). Katsellaan sitten ensi viikolla mikä on höperöitymisen ja graduahdistuksen määrä. Noin puolitoista viikkoa aikaa deadlineen, augh.

After four days of house sitting I'm not completely cabin crazy yet. The ever-changing weather as well as the animals have made sure that it's never boring around here. Also I've had visitors so I don't feel lonely. Today the weather has been absolutely gorgeous (see the last picture). 

Karvaista seuraa | Furry Company

Meitsi lähtee tänään melkein kolmeksi viikoksi sivistyksen ulottumattomiin. Onneksi siellä ei tarvitse olla yksin.

Kuva: Lare

Kuva: Lare

Pakko oli käyttää hyväksi tilaisuus postata kissakuvia. Niitä onkin tullut viljeltyä ihan liian vähän. Tosin uskallan veikata että seuraavien kolmen viikon sisällä tilanne saattaa muuttua.

I'm going to spend next three or so weeks on the country with our furry friends. Also, yay for cat pictures! I can almost guarantee that you're going to see some more of cat action in the near future.