| Kesän luettuja, osa 1/2

Kesällä luin harvinaisen paljon. Aina töistä kotiin tultua kömmin yleensä kirja kainalossa puutarhakeinuun tai johonkin muuhun mukavaan soppeen lukemaan. Kirja oli mukana myös mökillä, taidenäyttelyn valvontahommissa ja rannalla. Luin kirjoja listalta ja sen ulkopuolelta, enkä tietenkään kirjoittanut yhdestäkään kirjasta sanaakaan muistiin näitä postauksia varten. Voinette siis kuvitella, etten enää muista yhtäkään niistä huikean syvällisistä asioista, jotka näistä kirjoista monta kuukautta sitten halusin ehkä sanoa.

Vladimir Nabokov - Lolita (1955)

Vasta kun on lukenut Lolitan, erilaiset Dolores Haze -viittaukset aukeavat kunnolla.

Lolitasta jäi mieleen lähinnä se, miten häiritsevän hyvin kertojana toimiva päähenkilö Humbert Humbert onnistuu saamaan lukijan puolelleen ja ymmärtämään hänen kyseenalaisen viehtymyksensä 12-vuotiaaseen Doloresiin.

Häiritsevä, mutta melkoisen koukuttava lukukokemus. 4/5

(Huomaa kuvassa mummolasta tullut lasikippo ja Lolitan mielettömän hienot kannet!)

Hannu Salama - Juhannustanssit (1964)

Täytyy myöntää, että Juhannustanssit kiinnosti lähinnä sen aikoinaan aiheuttaman kohun vuoksi. Piti itse lukea, että mistä ne jumalanpilkkasyytökset oikein tulivat. No selvisihän se, vaikka en usko että nykypäivänä enää ihan yhtä raivoisaa reaktiota vastaava teksti aiheuttaisi. 

Romaanina Juhannustanssit oli juuri sellainen masentava suomalainen ryyppytarina, jollaisille en ole koskaan lämmennyt. Haluan uskoa, että suomalaiset kansana ja suomalainen kirjallisuus ovat paljon muutakin kuin mitä Juhannustanssit edustaa.  2/5

(Aiheeseen sopivasti luin kirjan juhannuksena mökillä. Oli kylmää kun mikä, mutta mukavaa.)

Daniel Keyes - Kukkia Algernonille (Flowers for Algernon, 1959)

Kukkia Algernonille oli pitkään vain romaanin nimi jonka tiesin, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä tarinan sisällöstä. Listalle teos päätyi erään toverin suosituksesta ja onneksi päätyikin! Kukkia Algernonille on nimittäin parasta, mitä luin koko kesänä. Ehkä yksi parhaita ikinä. 

Romaani on kertomus vajaaälyisestä miehestä Charliesta, josta tiedemiehet tekevät superälykkään, mutta vain tilapäisesti. Algernon on koehiiri ja Charlien paras ystävä. Tämän juonikuvion sisällä Kukkia Algernonille on käsittämättömän liikuttava ja syvälle ihmisyyteen menevä tarina, ja täytyy sanoa että viimeisen sivun jälkeen piti olla pidempikin tovi hiljaa omien ajatustensa kanssa. Ehdottomasti yksi niitä kirjoja, jotka kaikkien pitäisi genreen katsomatta lukea. 5/5  

Raymond Chandler - Syvä uni (The Big Sleep, 1939)

Chandlerin Syvä uni on yksi dekkari- ja noir-kirjallisuuden ehdottomista klassikoista. Se ei ole niinkään juoni- kuin tunnelmapainotteinen, ja välillä lukija epäilee, tiesikö kirjailija itsekään kuka on murhaaja tai mitä oikeastaan tapahtui. 4/5

(Kuva on otettu taidenäyttelyn kivirappusilla, taisin vahtivuorolla ollessani lukea koko kirjan.)

Joni Skiftesvik - Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja (1983)

Muistelen, että luimme tämän novellikokoelman nimitarinan joskus yläasteella. Sitä en kuitenkaan muistanut, kuinka perinpohjaisen masentava tuo kyseinen novelli olikaan. Täytyy myöntää, että muista teoksen novelleista ei jäänyt juuri mitään mieleen, koska viimeiseksi sijoitettu Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja teki niin voimakkaan alakuloisen vaikutuksen. Jotenkin sellainen fiilis kuitenkin on, että ei ne muutkaan tarinat mitään hilpeitä olleet. Miksi suomalainen kirjallisuus on näin masentavaa? 3/5

(Ja on muuten ehkä myös ankeimmat kannet hetkeen.)