Anthony Bourdainia on tullut vuosien mittaan vahdattua telkkarista säännöllisesti, kiitos lukuisten No Reservations- ja Layover -sarjojen uusintojen. Koska miehen huumorintaju on sieltä mainiolla tavalla mustemmasta päästä, epäilin Bourdainin kirjankin olevan ihan viihdyttävää luettavaa ja sitähän se olikin, samoin valaisevaa. Kitchen Confidentialista opin ainakin sen, ettei viikonloppuisin kannata syödä ravintolassa kalaa, sekä sen, ettei minusta ikinä olisi työskentelemään ravintolan keittiössä (olen siihen liian normaali). Englanniksi lukukokemus olisi ehkä ollut vielä mukavampi, suomennoksesta huomasi taas että kaikki englanninkielen vivahteet eivät vaan käänny kunnolla. 4/5
Luin Woolfin Orlandon joskus opiskeluaikoina jotain tenttiä varten, ja muistelen etten silloin ymmärtänyt siitä paljonkaan. Majakka oli ehkä aavistuksen ymmärrettävämpi (tai ehkä ymmärrykseni on kasvanut? Sitä en kyllä usko), mutta melkoisella merkitysten määrällä ladattu kuitenkin. Tarinan kaari pääsi yllättämään, mikä on romaania lukiessa aina pelkästään positiivista. (Majakan kohdalla en puhuisi juonesta, tässä tapauksessa se on liian yksioikoinen käsite.) Jäi sellainen olo, että Woolfia on yritettävä lukea ja ymmärtää vähän lisää, ehkä palaan vielä Orlandonkin pariin uudelleen. 4/5
Mustalaisromansseja on yksi harvoista - liekö peräti ainoa - runoteos TBR100-listallani. Lorcan runojen tarinat mustalaiselämästä ovat suomalaisesta näkökulmasta verevän eksoottisia, mutta vanhahtava runomuoto vähän tökkii. Perinteinen lyriikka ei koskaan ole sytyttänyt itseäni mitenkään erityisemmin vaan olen aina ollut enemmän suoran ilmaisun ystävä ja sellaisena pysynen vastakin. 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti