Puutavaraa makkariin | Timber in the Bedroom

Meinasin laittaa otsikoksi englanniksi "More Wood in the Bedroom" mutta tajusin onneksi ajoissa kaksoismerkityksen ja muutin aikomuksiani. Höm. 

Mutta niin. Tänään ilmestyi makkariin vanhaa puuta kirjahyllyn kaveriksi. 

Isäntä askarteli joutohetkinään meille sängynpäädyn. Siinä ei kauan nokka tuhissut, eniten meni varmaan aikaa siihen kun meitsi arpoi kehyslaudan väriä. 

Kivasti hilseilevä maalipinta on lähtöisin isännän mummolan seinistä. Kuulemma kun vanha vuorilaudoitus purettiin remontin tieltä, puutavaraa ei heitetty pois vaan kaikki pantiin varastoon odottamaan tulevia tarpeita. Saatoin hykerrellä ja vähän ehkä taputtaa käsiänikin kun isäntä esitteli kännykästä kuvia löytämästään lautatavarasta. Tarina tavaran takana tekee siitä tunnetusti entistäkin arvokkaamman.

Vanhan maalin päälle on vedetty lakkakerros, ettei aamulla tarvii herätä maalihiutaleita hiuksissaan. Kehyslauta on käsitelty valkoisella puuvahalla, joka jättää pinnan elävämmän näköiseksi kuin jos sen olisi vain maalannut valkoiseksi. 

Tuo vanha keltainen maalipinta tosin vaatinee jotain seurakseen ettei se näytä ihan orvolta ja silmäänpistävältä makkarin muun värimaailman keskeltä. Ehkä keltasävyinen tyyny ja jotain muuta pientä, niin eiköhän se siitä. Ainakin omaan silmään se toisaalta sopii jollain tosi kieroutuneella tavalla tuon modernihkolta haiskahtavan tapetin ja farkun kanssa. Jännä. 

Boyfriend built us a headboard. The material is old wall boards from his grandma's house. I'm glad they never threw the old boards away when they renovated, since the old, weathered wood looks rather awesome in it's new use. I like when things have a story behind them. But now I just need to find some ways to install some more yellow into our bedroom so that the headboard doesn't stick out as much as it does now. 

Kohti luonnollisempaa: hiukset

Näitä uudenvuodenlupaukseen liittyviä postauksia oli silloin vuodenvaihteen aikoihin jo useampi suunnitteilla, mutta sitten ne kuitenkin jäi tuonne luonnoskansioon lojumaan keskeneräisinä pidemmäksi aikaa. Nyt päätin kuitenkin tormistautua ja ottaa aiheen pitkästä aikaa puheeksi.

Luonnollistamisjutut aloitin oikeastaan hiuksista. Lopetin hiusteni värjäämisen kaksi vuotta sitten ja vuoden verran on tukka ollut kokonaan omaa väriä, viimeiset värjätyt latvat napsittiin pois tammikuussa 2012 ennen kuin lähdin Tanskaan. Aikaisemmin on päässäni ollut niin punaista kuin violettiakin ja tuleehan sitä värikkyyttä toisinaan vähän ikävä, mutta kyllä hiusvärittömyydessä on niin paljon etuja että ei voi kuin olla tyytyväinen värjäämättömään päähänsä.

2010 ja 2012

Ensinnäkin rahaa säästyy ihan älyttömästi: värjätyn tukkani kanssa kävin 2-3 kuukauden välein kampaajalla, ja monivärivärjäys teki lähes aina 80-100 euron loven lompakkoon. Näin jälkikäteen sitä miettii, että miten ihmeessä siihen oli edes varaa?! No, nyt on kampaajakäyntejä ollut noin kerran puolessa vuodessa ja hintakin jää jonnekin 25-30 euron pintaan. Toisekseen, hiukset ovat paljon paremmassa kunnossa eikä hoitoaineen käyttämättä jättäminenkään ole kriisin paikka. Kolmannekseen, enää ei tarvitse pelätä jokaisella värjäyskerralla että entä jos nyt tuleekin jokin allerginen reaktio, vaikka niitä ei aiemmin ole tullutkaan. Eikä tarvitse ajatella kauhulla sitä myrkkyjen määrää joka päänahkaan imeytyy.

Aloe Vera shampoo ja hoitoaine. Kuvat: Urtekram

Ensimmäiset ostamani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat varmaan Urtekramin Aloe Vera -shampoo ja -hoitoaine. En pysty kyllä enää muistamaan että miksi päädyin juuri näihin; ehkä siksi että ne olivat helposti marketin hyllyltä saatavissa ja niillä oli EcoCert -sertifikaatti, toisin sanoen kynnys hankkimiseen oli matala, varsinkin kun hintaakaan ei ollut juuri enempää kuin tavallisella shampoolla. Muistelisin ostaneeni nämä tuotteet samaan aikaan kun lopetin tukkani värjäämisen, tarkoituksena ehkä käyttää niitä lähinnä kesämökillä mutta sitten ne jäivät ihan jokapäiväiseen käyttöön. 

Luomu- ja luonnonpesuaineille tuntuu olevan ominaista aavistuksen mäntysuopainen tuoksu, ja mäntysuopa tästäkin shampoosta tuli ensimmäisenä mieleen, mutta itseäni se ei ole suuremmin haitannut. Muuten jälki on yhtä puhdasta ja pehmeää kuin millä tahansa kemppariaineillakin.

Urtekrameista siirryin noin vuosi sitten  Lushin kuivalle ja hilseilevälle päänahalle tarkoitettuun Soak and Float -palashampooseen. Se on riittoisaa (ensimmäinen ostamani pala on tosiaan kestänyt jo vuoden), luonnon ainesosista valmistettua ja se oikeasti toimii! Tukka on paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja päänahkakin on asettunut merkittävästi. Plussana tulee se, että näitä shampoopaloja (tai palashampoita) ei pakata muoviin! Jee! 

Kuva: Lush 

Soak and Floatissa on vahva tervainen haju jonka ansiosta koko kylppäri leuhkaa tervalle, jos ei saippuaa sulje johonkin tiiviiseen rasiaan (kuivana tietysti, ettei se pääse homehtumaan). Hiuksiinkin haju tarttuu mutta hyvin mietona, ja se häviää nopeasti. Jos ei halua haista pienelle partiopojalle, niin sitten ei ehkä kannata hankkia juuri tätä shampoota.

Lushin valikoimissa on paljon muitakin palashampoita ja kaikkea muuta jännää sälää. Mitään ei ole testattu eläimillä, osa tuotteista tulee tosiaan ilman turhia muovipakkauksia ja ainekset ovat luonnollista alkuperää. Helsingissä käsittääkseni on Lushin liike, mutta itse aion käydä tulevalla Englannin reissulla ostamassa varastoon parit shampoopalat, siellä kun nuo tuotteet ovat jonkin verran - jopa merkittävästi - edullisempia kuin täällä Suomessa. Verratkaa vaikka nettikauppojen hintoja! (Lush Suomi ja Lush UK)

Mutta että tämmöistä tukka-asiaa. Katsellaan, milloin saan aikaiseksi ruveta tönkimään meikkipussiani samanlaisen postauksen tiimoilta.


I made a new year's resolution of using less chemicals and more natural beauty products. I quit dying my hair two years ago (spring 2011) and I have been very happy about that decision. The pictures above are me in 2010 and in 2012, the latter picture being me with my natural hair colour. I have been using Urtekram and Lush -shampoos to wash my hair. Both are of natural ingredients and are not tested with animals. 

Tämä postaus ei ole sponsoroitu ja olen nostanut mainitut tuotemerkit esille vain siksi, että itselläni on niistä kokemusta. / This post is not sponsored. I have mentioned these products only because I have personal experience of using them. 

Ihan tavallinen talviviikko | Just Another Winter Week

Tämä viikko on ollut sellainen ihan tavallinen talviviikko. Jotenkin sitä on sopeutunut siihen ajatukseen että se on talvi ny, mutta että kyllä se kevät sieltä tulee sitten kun sen aika on. Päivät on menneet hirmu nopeasti, vaikka välillä meinaa vähän masentaa kun joka aamu herätessään tietää, että päivän missio on kirjoittaa. Mielellään paljon. Toisina päivinä ehkä sitten vähän vähemmän.

Sitäkin kirjoittamista jaksaa onneksi paremmin kun jakaa päivänsä niin, ettei kuvittelekaan istuvansa koko päivää tietokoneen ääressä. Oli kovasti huojentavaa jutella tämän kiirastulen jo läpikäyneen toverin kanssa ja kuulla, että gradupiirissäkin on sanottu että ei ole pakko istua koneen ääressä koko aikaa. Välillä voi puuhata jotain muuta. Ja minä kun aina kuvittelin vaan olevani laiska ja keskittymishäiriöinen! 

Appelsiinit on ihania, muistin sen pitkästä aikaa. 

Viime sunnuntaina syötiin hyvin äitin ansiosta. Laittoi mukaan hirvipaistia kun lähdin kotoa.

Jamie Oliverin ohjelmien vahtaamisesta olen oppinut, että syöminen on kivempaa kun ruoka näyttää nätiltä. Arkiruuan kanssa sen unohtaa hirmu helposti, kun ei vaan mukamas jaksa vaivautua vaan vetää vaan sen perunamuussin suoraan kattilasta. Mutta jos siihen viitsii heittää vaikka vähän ruohosipulia päälle niin vot näyttää heti paremmalta.

Keskiviikkona ehkä vähän murjotin ja valitin isännälle kun on harmaata ja ankeaa. Kannatti valittaa: sain kukkia! Näillä ei ole mitään tekemistä ystävänpäivän kanssa, meillä sitä ei vietetä. 

Eilen toimitin taiteelliselle toverille maalauspohjia ja käytiin samalla vähän kävelemässä. Olipas kiva käydä ulkoilemassa ihan eri maisemissa kuin yleensä! Illalla käytiin isännän kanssa Kerubissa syömässä. 

Tänä iltana mennään toverien luokse istumaan iltaa ja sitten keilaamaan. Tämähän alkaa oikeasti kuulostaa siltä että missä välissä minä muka mitään gradua kirjoitan. Mutta niissä väleissä, kun muun elämän kanssa on hiljaisempaa, ja hyvin sujuu. 

Ja kohta sitä hiljaisuutta riittää, kun tiedossa on talonvahtikeikka maalla. Se tarkoittaa kissoja, koiraa, pimeitä öitä, kävelylenkkejä postilaatikolle ja mahdollisuutta näperrellä kaikenlaisia projekteja kirjoittamisen lomassa.   Sitä odotellessa. 

It's been just another winter week. Between writing my thesis and writing my thesis I have had the chance to live a little, too. I remembered that oranges are awesome. I learned from Jamie Oliver that food is better when it looks nice, too. We got some elk roast from my mom, yum! I got flowers from my boyfriend just because it was gray and depressing and he wanted to cheer me up. We went out for a walk with my friend. Tonight we're going bowling with a bunch of great comrades. I love my life. 

Psykedeliaa | Psychedelia of Sorts

Viimeksi maalla käydessä niittasin kasaan pienen muistivihkon olkalaukussa kuljetettavaksi. Tässä iltana muutamana piirrustelin siihen jokseen psykedeeliseltä haiskahtavat kannet. 

Maalaamiseen käytin Laren guasseja, jotka tekee kivan mattapinnan. Piirroksen lähtökohtana oli se, että kynä paperiin ja sitten viivoja sinne sun tänne ilman mitään suunnitelmaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Näitä voisi tehdä enemmänkin, oli kivaa.

DIY: Pullalautasta pukkaa | Cake Tray

Eilen vilautin metallilautasten kulmaa (voiko pyöreistä lautasista sanoa niin?) ja kerroin että niihin liittyen oli idea. Se idea ei ollut mikään maailman omaperäisin, koska siitä on erilaisia versioita netti pullollaan. (Esim. Pinterest.) Oman innoitukseni sain kuitenkin kun näin Carlsonilla Aarikan Ruustinna -tarjoiluvadin, jossa oli yhdistetty metallinen vatiosa ja puinen (kynttilän)jalka. Katsoin hintalappua ja totesin että juu, mie taidan lähteä kirppikselle metsästämään osia omaan vatiini. Muistin nimittäin, että porukoilla on pyörinyt vuosikausia vanhat puiset kynttilänjalat jotka ei juuri koskaan ole olleet käytössä ja jotka voisivat olla tähän tarkoitukseen onnen omiaan. 

Tarvitaan siis metallinen tarjoilulautanen, puinen kynttilänjalka ja metallin ja puun liimaamiseen sopivaa liimaa, eipä paljon muuta. Ehkä viivotin ja kynä että voi vähän sihtailla lautasen keskikohtaa jos sellaisesta tykkää. 

And BOOM. Cake stand. 

Pienemmälle lautaselle olisi toiminut paremmin vähän matalampi jalka, mutta en kyllä uneksinutkaan että olisin alkanut noita kynttilänjalkoja jollain sahalla nyrsimään, niin että saavat nyt sitten olla saman korkuiset. 

 Leivoin muuten eilen pullaakin kirjoittamisen lomassa. (62 sivua, kiitos kysymästä.)

Eikö olekin ärsyttävää?


I saw this Ruustinna by Aarikka cake stand a while ago in a department store and after checking out the price tag I decided to head out for flea markets to find parts for a cake stand of my own. That's what those metallic trays that I showed you yesterday were for. I remembered we had a pair of old wooden candle holders back at my parent's place and they were a perfect match with the trays. Just glue the pieces together and BOOM. Cake stand. 

Also, I baked some cinnamon rolls and my thesis is doing good. How annoying is that?  

Jännää tavaraa | Cool Stuff is Cool

Olen viime aikoina opetellut sitä filosofiaa, että kaikkea kivaa kamaa ei tarvitse haluta omaksi. Niitä voi ihastella hetken ja sitten jatkaa matkaa. Ja tämä pätee siis paitsi kirpparilla, myös muuten. Esimerkiksi kaikkea kivaa Pinterestissä näkemäänsä ei välttämättä tarvitse oitispaikalla alkaa kadehtimaan että mieki halluuunnn! 

Viime viikon kirppisreissulla kamera oli kerrankin mukana joten sain myös kuvia muutamista kivoista ja jännistä asioista jotka jotenkin puhutteli miun rumuudentajua. Nämä on kaikki ehkä sitä "jos olisi oma kahvila" -osastoa. (Lueskelin muuten kuriositeetin vuoksi netistä, että mitä kaikkea kahvilan perustamiseen vaaditaan. Oli melkoinen reality check kaikkine lupahakemuksineen joita oli miljoonittain. Mutta ainahan voi haaveilla.)

Vanha radionkäppänä. Visuaalisesti niin hieno että voihan jehna. Vähän niin kuin vanha Volvo, täydellisen kantikas. 

 Tämä kuun möllykkä heilahti kirkkaasti Niin ruma, että se on jo kiva -osastolle. Normaaliin rivariasuntoon normaalin tavaran keskelle en tätä heittäisi, mutta kaiken muun ruman ja kummallisen keskellä tää olis just hieno. Tässäkin muuten nähdään taas se, että kirppiksellä pitää osata katsoa oikeista paikoista (sieltä kasan alta) ja toisekseen osata visualisoida se esine johonkin muuhun kontekstiin kuin siihen mistä se on löytynyt. Sillä tavalla niitä aarteita löytyy. Tämäkin nökötti tuollaisessa korinkuppanassa jokseenkin karmivan irtokynsirasian vieressä. 

Tämä ruori oli jo vähän vintagempaa osastoa mutta miettikää nyt jonnekkin kahvilan seinälle! How cool would that be. Toisaalta, jos oma asumus olisi vähän toisen henkinen niin kyllähän tämän omallekin seinälleen ottaisi. (Veikkaan, että kunhan joskus asun omakotitalossa, minua harmittaa ihan sikana että olen jättänyt kaikki nämä hämärät jutut ostamatta.)

Ja näiden takia sinne kirppikselle piti alun perin lähteä: 

Sain tässä jokin aika sitten idean kun käytiin toverin kanssa Carlsonilla. Sitä neronleimausta varten piti löytää kirppikseltä metallisia tarjoiluvateja ja kerrankin kävi niin hyvä tuuri että löysin sitä mitä olin etsimässä. Bonuksena löytyi hopeanväriset helmet. 

Jos tässä vaikka lähipäivinä saisin aikaiseksi esitellä, mitä tuon loistavan ideani ja noiden metallivatien yhdistelmästä sitten syntyi. 

Lately I've been trying to execute the philosophy of not wanting to have everything cool I see for my own. This applies especially when thrifting, but also in any other occasion, like when browsing Pinterest. Last week I chanced to have my camera with me on a flea market so I photographed some cool stuff that I didn't have any intention of buying but I thought were cool. The last picture is why I went to the flea market in the first place: I needed some metallic plates or trays for an idea I had a while ago. Later on I will show you what I ended up doing with these trays.

Clipboard = keräilyalusta

Tiedättehän te ne sellaiset paperiklipsulla varustetut levyt joita jenkkileffoissa on aina läheteillä ja postimiehillä? Clipboard englanniksi. Ja minä kun olen yrittänyt löytää sellaisia mutta kun en vaan tiennyt oikeaa termiä suomeksi! Järki sanoi että no kirjoitusalustahan se on. No ei näköjään toimistotukuissa ainakaan, vaan kirjoitusalusta on se sellainen muovilätkäre joka laitetaan pöydälle. Höh. 

No sitten selvisi kun riittävän kauan etsiskelin, että se on keräilyalusta. Imagine that. Mutta kun googlen kuvahakuun laittaa hakusanaksi 'clipboard', tulokset on jotain ihan muuta kuin jos laittaa 'keräilyalusta'. Periaatteessa kyse on samasta esineestä, mutta käytännössä ne näyttää ihan erilaiselta, ja se on tässä tapauksessa tarkkaa. 

Clipboard. Kuvat FrontierPc ja QC Supply

Keräilyalusta. Kuvat Paperipalvelu, Verkkokauppa.com ja Proficient

Ymmärtänette varmaan? Clipboard = kiva, keräilyalusta = ruma. 

Olen törmäillyt clipboard-kuvaseiniin ja -asetelmiin Pinterestissä ja viimeksi A Beautiful Mess -blogissa. Ajatus puhuttelee koska a) se on jotenkin jäsennellympi ratkaisu kuin kaiken kivan lätkiminen magneeteilla jääkaapin oveen ja b) kuvat on helpommin vaihdettavissa ja kerrostettavissa kuin valokuvakehyksissä. Niin kuin vanhat kämpät -postauksista (osa 1 ja osa 2) saattoi huomata, olen jonkin verran kallellaan erilaisiin paperisäläkokoelmiin ja niitä olisi kiva toteuttaa edelleen mutta jotenkin hallitummassa ja hillitymmässä muodossa. Vähän niin kuin tähän malliin: 

Tee-se-itse-clipboardin mallia A Beautiful Mess-blogista.

Suunnitelmissa olisi siis oma versio asiasta, mutta voi olla että joudun turvautumaan tee-se-itse-ratkaisuun jos ei tarpeeksi kivan näköisiä keräilyalustoja löydy. Noita paperiklipsejä (oikealta nimeltään paperipuristimia, opin tänään) olisi ilmeisesti ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa ja varmaan jostain Clas Ohlsoniltakin löytyisi. Jos vaikka sit maalla askartelis taas.

(Mie huomaan suunnittelevani maalle kaikenlaista aktiviteettia siksi aikaa kun istun siellä talonvahtina, mutta totuushan tulee olemaan se, että mie kirjotan siinä vaiheessa gradua "all the work while crying" -tilassa enkä varmaan tee paljon muuta. Ainakaan askartele mitään kivaa. Höh.)

I would like to make myself a clipboard display, but for some reason the clipboards you get from Finland are all just damn ugly. I guess I'm going to have to make my own clipboards like they did in A Beautiful Mess.